Kesälukemista...

                   

Tuija Lehtinen: Tähtilinna, 

Otava 2001, s.302

Kuka on vapaa, ja ketä uskaltaa rakastaa? Viihdyttävä sinkkutarina sisaruksista ja heidän takkuilevasta onnenetsinnästään
Marjamäen sisaruspari on perinyt upean huvilan isoenoltaan. Kahden erilaisen sielun arkielämän kuvioissa on aikamoista hankausta: Jukka viettää boheemia taiteilijaelämää, Julia joutuu luovimaan opettajainhuoneen tiukassa hierarkiassa.
Syntisen komea Jukka liikkuu sujuvasti seurapiireissä ja herättää voimakasta kiinnostusta rannikon pikkukaupungin vapaissa ja varatuissa naisissa. Julia onkin pian pahassa saumassa mustasukkaisten raivotarten välissä.
Mutta opettajatkaan eivät ole immuuneja romantiikalle. Pian Julia huomaa olevansa korviaan myöten rakastunut – ja ilmeisesti jälleen kerran väärään tyyppiin. Jopa Jukka haluaa suojella häntä miehen seuralta.

Taattua Tuija Lehtistä herskyvällä huunorilla ja mehukkailla juonenkäänteillä.
Luin kirjan muutama vuosi sitten ja nyt kun se kirjastossa sopivasti käteeni sattui luin uudelleen. Uutuuden viehätys oli poissa, mutta kesti kirja uudemmankinkerran lukea läpi.


****************************************************************************

Lisa R. Jones: Ihosi alla

 Inside Out -trilogia,

Gummerus  kustannus 2013, s. 395 

                              

Nuori opettajatar Sara McMillan saa varastohuutokaupan kautta käsiinsä tuntemattoman naisen uskaliaan päiväkirjan. Päiväkirjan eroottinen, tummasävyinen sisältö sekä järkyttää että kiehtoo häntä, eikä hän voi lakata lukemasta. Missä tuo synkkien fantasioiden Rebecca on nyt? Päästyään päiväkirjan pahaenteiseen viimeiseen merkintään Sara on varma, että Rebeccalle on tapahtunut jotain kamalaa.

Yrittäessään selvittää Rebeccan kohtaloa Sara päätyy kuin varkain elämään tämän elämää: sijaiseksi tämän työpaikalle taidegalleriaan, tutustumaan ihmisiin, joita Rebecca tunsi. Tähän joukkoon kuuluu myös kaksi vaarallisen puoleensavetävää miestä: Mark Compton, gallerian dominoiva johtaja, ja salaperäinen Chris Merit, upporikas, tunnustettu taiteilija, joka on Comptonin pahin kilpakumppani ja vihollinen - syystä, josta Saralla ei ole aavistustakaan.

Sara tajuaa kulkevansa samaa polkua kuin Rebecca ja avautuvansa samalla uusille uskaliaille kokemuksille sekä altistavansa itsensä odottamattomalle vaaralle. Hänen löydettyään pelottavan seksikkäästä ja vallantahtoisesta miehestä kanavan tyydyttää salatuimmat halunsa millään muulla ei kuitenkaan tunnu olevan enää väliä… Mutta millaisia synkkiä salaisuuksia kukin kantaa? Miksi Sara joutuu kaiken sen keskiöön? Ja missä on Rebecca? 

 Hieman epäillen pitäisinkö kirjasta varasin sen ennakkoon kirjastosta. 
Fifty Shadesin ensimmäisen avausjakson kirjan lukukokemus kun ei ollut mitenkään huimaava vaan enemmänkin tuskastuttava, epäilin millainen on tämä uusi trilogia, joka on jatkoa vallallaan olevalle buumille. 

Tämän kirjailijan aloittama trilogia onkin toista maata kuin Fifty Shadesin, ehkä sen luettavuuteen vaikutti pikkuisen sekin, että maailma jossa pyöritään on taiteen ympärillä ja näin minulle mielenkiintoisempi. Suuresti pitämäni  trillerimäisyys astui kirjaan salaperäisen Rebeccan katoamisen myötä, jota kirjan päähenkilö Sara yrittää ratkoa, päätymällä elämään Rebecan elämää. Uusi elämä tuo muanaan paljon hyvää, mutta paljon synkkiä salaisuuksikin. Mitä tapahtui Rebeccalle ja onko Sara turvassa avatessaan synkkien salaisuuksien komeroa?

Intohimoa ja kutkuttavia juonenkäänteitä tarinaan tuo Saran uusi vallanhimoinen ja komean seksikäs pomo Mark  ja upporikas, kuuluisa taiteilija Chris, jonka kanssa intohimoinen suhde orastaa.

Sarjan esimmäisen osan luin hotkimalla. Kirja osoittautui niin kirjahyllyyni kelpaavaksi ja trilogian toinen osa odottaa jo yöpöydällä intohimoisia lukuhetkiä. 

************************************************************************

Tuija Lehtinen: Kolme miestä netistä, 

 Otava 2010, s. 317

                         

 

Kolmekymppisellä Saimi Runolinnalla on kolme miestä netissä, mutta äiti on aito puumanainen. Äidillä on oikea seksielämää nuorten ja komeiden miesten kanssa, mutta tytär harrastaa vain virtuaaliseksiä.

Yksi rakkaista asuu tiikeripuistossa Australiassa, toinen on kokkina Kanadassa ja kolmas on englantilainen rallikuski. Putkiremontti saa Saimin pakenemaan kesäsiirtolaan, jonka jälkeen tutut ja turvalliset kuviot rikkoontuvat. Kirja on täynnä värikkäitä ihmisiä ja ihmissuhteita.

Odotukseni oli kevyttä kesähömppää, mutta lukeminen oli pitkästyttävää eikä palkinnut. Tarina oli mielestäni epäuskottava eikä edes palkinnut lopussa.

Kerrankin kirjaston hyllyltä löytyi jotain uutta Tuija Lehtistä siellä käydessäni. Uutukaiset kun sattuvat aina olemaan lainassa.  Tämän kirjan juonen käänteet eivät kuitenkaan yltäneet aikaisempien kirjojen tasolle, vaikka värikkäitä henkilöpersoonia siinä esiintyikin tyypilliseen tapaan.

****************************************************************************

Pirkko Arstila: Susinainen,

 Minerva kustannus 2007, s. 362

    

Susinainen on tarina Reetasta, kauniista ja itsenäisestä mahtinaisesta, joka pärjää raakojen miesten, maahisten, staalojen ja samaanien maailmassa. Lapsuudessa koettu väkivalta ajaa hänet koston ja vihan kierteeseen, jossa velhot, sudet ja erämaan salaiset voimat tulevat hänen avukseen. Mitkään keinot eivät riitä, kun hän haluaa omakseen miehen, jota hän rakastaa ja himoitsee. Mutta mies, tietäjä Akmeeli, on yhtä vahva kuin Reeta. Taistelu on vääjäämätön, ja se uhkaa koko Maailmanreunaa. Voiko rakkaus voittaa koston kierteen?
Arstila kutsuu lukijan ihmismielen syövereihin, hyvän ja pahan ikuiseen mittelöön. Rehevä ja värikäs kieli tempaa muinaistarujen maailmaan. Karun luonnon ja kesyttömän erämaan kauneus vangitsevat. Tarina Reetasta, ikinaisesta, koskettaa ja lumoaa.

Kirjan takakannen teksi houkutti varaamaan kirjan kirjastoon ja avoimin mielin tartuin lukukokemukseen joka pian veikin mennessään ja tämäkin kirja kuuluu nykyisin kirjahyllyyni. Mahtinainen Reetta syntyy julman isän Koudan tytäreksi tunturien maahan. Kasvaessaan noureksi naiseksi hän pakenee erämaahan viha sydämessään kodin väkivaltaa ja oppii elämään luonnon ehdoilla. Lopulta hänestä tulee Maailmanreunan mahtinainen, mutta isänsä tekoja hän ei pysty antamaan anteeksi. Reetta rakastuu silmittömästi Akmeeliin, jonka lumoaa, mutta Akmeeli on yhtä vahva kuin Reettakin.Reetta haluaa Akmeelin hinnalla millä hyvänsä horjuttaen taistelullaan koko Maailmanreunaa ja lopulta syösten itsensä tuhoon. 

Muinaiset tarut, menninkäiset ja maahiset heräävät tarinan myötä henkiin. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille historian ja romanktiikan ystäville.

Kevättä ilmassa

Talvi on vierähtänyt valoisan kevään puolelle. Taas työkiireet ovat pitäneet kiireisinä, etten ole ehtinyt paljoa lukemiani kirjoja tänne päivittelemään mutta tässäpä kevään letut kirjat:

             Mathias Malzieu: Sydämen mekaniikka

 

                             

 Edinburgh, 1874. Jack syntyy maailman kylmimpänä yönä, sydän jäässä. Hänet auttaa maailmaan langenneiden naisten, orpojen ja muiden hylkiöiden suojelija, noitatohtori Madeleine, joka pelastaa vastasyntyneen asentamalla tämän rintaan tahdistimeksi käkikellon.Äitinsä hylkäämä Jack jää asumaan Madeleinen orpokotiin, eikä kukaan halua adoptoida tikittävää ja kukkuvaa kummajaista. Madeleine varoittaa Jackia yhä uudestaan: pojan sydän on aivan liian heikko kestämään vahvoja tunteita, hän ei saa tuntea vihaa eikä etenkään rakastua. Mutta 10-vuotiaana Jack kuulee ikäisensä, puolisokean Miss Acacian esiintyvän, laulaa tämän kanssa dueton ja rakastuu toivottomasti.Vuosikausia Jackin mielen täyttää vain tuo hänen ohimennen tapaamansa tyttö, jota hän vartuttuaan lähtee etsimään ensin Pariisista ja sitten tytön kotiseuduilta Andalusiasta. Kumppaniksi matkalleen Jack löytää Mélièsin, lemmenkipeän taikurin. Donquijotemainen retki avaa Jackille niin rakkauden ilot kuin sen raakuuden, ja tunteiden sekamelska sotkee käkikellosydämen hienon mekaniikan.Sydämen mekaniikka on synkänkaunis, vinksahtanut rakkaustarina, joka huokuu timburtonmaista tunnelmaa, omintakeista huumoria ja runollista taikaa.

 

Sydämen mekaniikka kertoo "pikku Jackista", joka syntyy vuonna 1874 Edinburghissa maailman kylmimpänä yönä. Jack syntyy Edinburghin korkeimmalla kukkulalla, tohtori Madeleinen avustuksella. Madeleine auttaa maailmaan prostituoitujen ja langenneiden naisten lapsia, sellaisia kuin Jack.  Jackin sydän on syntyessään niin heikko, että sen tueksi joutui Madeleine asentamaan käkikellon. Ohjeeksi Madeleine kieltää Jackia rakastumasta tai muutenkaan kokemasta vahvoja tunteita, sillä ne vahingoittavat Jackin haurasta sydäntä.  

Madeleinen päästämät lapset yleenä adoptoidaan nopeasti, mutta niin ei käy Jackille. Koska kukaan ei halua adoptoida Jackia kummallisine kelloineen, pitää Madeleine pojan itsellään. Siihen asti, kunnes Jack joutuu koulussa vaikeuksiin.

Alkaa suuri seikkailu, joka vie Jackin aina Andalusiaan saakka.



Pidin kirjasta sen alusta, siinä oli osittain jotain runollista ja aavistus jostain syvällisemmästä. Mutta muuten kirja jäi yleisarvosanaltaan aika latteaksi. Hieno kansi, siitä kirja saa myös pisteen. 




                                  

                    Margit Sandemo: Noitamestari 1 Taikuus


Noitamestari -sarja kertoo yhden perheen taistelusta pahaa ritarijärjestöä vastaan.  Kertomus alkaa 1600 -luvun Bergenistä ja johdattelee lukijaansa tarinan edetessä Islannin erämaahan, Itävaltaan... ja  maihin joita ei enään ole. 
Tämä sarja on ehdottomasti yksi suosikeistani ja Margit Sandemo suosikkikirjailijoideni joukkoon. Ensimmäisen kirjan Taikuus, olen lukennut jo kerran muutama vuosi sitten ja kirjan luettuani innostuin sarjasta niin että ostin koko sarjan (15 kirjaa) divareista. Noitamestarille on olemassa myös jatko- osa Legenden om Ljusets rike, valon valtakunnan legenda joka on myös Jääkansan tarinan jatko-osa, mutta suomennosta suureksi harmikseni tästä ei ole vielä saatu, vaikka kovasti sitä on omakustanteina yritetty. 

Ensimmäinen kirja kertoo nuoresta ja kiltistä Tiril tytöstä, joka asuu Bergenissä hienossa ja varakkaassa perheessä yhdessä sisarensa Carlan kanssa. Vuosien mittaan sisarten varttuessa heidän ympärillään alkoi tapahtua ikäviä asioita ja Carlan kuoltua, Tirilille selvisi ettei hän voisi asua kotonaan.  Tirilin avuksi ahdinkoon saapui komea nuori mies Erling. Myös salaperäinen, komea ja pelottava islantilainen ojentaa auttavan kätensä. Komean islantilaisen ja Tirilin välille syntyy syvä ystävyys. Tiril on myös hengenvaarassa, mutta miksi? 

  


                                  

                                Liisa Tammio: Maan ilot

 Maan ilot on iloinen ja rempseä kirja nuorimmasta talon tyttärestä Riinasta, jolla on terveydenhoitajan ammatti ja työpaikka kirkonkylän terveysasemalla. Hän auttelee kotonaan vanhempiaan talon töiden kanssa. Suhde komean eläinlääkärin kanssa on saannut kolauksen, eikä Riinalla ole aikomutakaan löytää uutta rakkautta. Mutta kuinkas käykään kun naapuriin asettuu vastakkaisen sukupuolen edustaja lampaineen.

Onko ruoho aina vihreämpää aidan toisella puolella? Onko uskottomuus miehen todellinen luonto? 

Siltalan perheen nuorin tytär Riina on muuttanut tilapäisesti kotiin auttamaan vanhempiaan tilan hoidossa. Terhakkaalla Riinalla on toki oma terveydenhoitajan ammatti ja asunto kirkonkylässä, mutta hän alkaa viihtyä kumman hyvin Siltalassa - liekö syynä kylän tavoitelluin poikamies, eläinlääkäri Henrik, vai juuri naapuriin muuttanut toimittaja.Kyläläiset supisevat, ja pian huomaa Riinakin ettei elämä maalla ole - varsinkaan rakkausasioissa - yhtään sen kepeämpää kuin kaupungissakaan, eivätkä miehet yhtään sen uskollisempia. Onneksi todellinen rakkaus löytyy Riinallekin lähempää kuin voi arvatakaan.

Liisa Tammio kirjoittaa hauskasti ja repäisevästi. Luen kirjan nyt toistakertaa ja vieläkin se jaksaa naurattaa. Kovin montaa kertaa tiheästi, kirjaa ei toki jaksa lukea, mutta muutama vuosi välissä, niin jälleen teksti maistuu. 

     

                                 

                        P. C Cast: Brighidin matka

Minisarja: Partholon (5/5)

Partholonissa eletään suurta jälleenrakentamisen aikaa. On luotettava hyvyyteen ja toivoon, joka murtaa vanhat epäluulot ja musertaa pahuuden voiman.
   Elphamen veli Cuchulainn ei ole vieläkään toipunut nuoren vaimonsa menetyksestä. Kentauri-metsästäjätär Brighid auttaa häntä saamaan sielunsa jälleen ehyeksi. Brighid on aikoinaan jättänyt oman Dhianna-laumansa ja itsekkään ylishamaaniäitinsä. Brighid on ylenkatsonut henkimaailman asioita, mutta katsellessaan riutunutta Chuta, hän ymmärtää, että shamaanin taidoilla Chukin on pelastettavissa.
   Cuchulainn ja Brighid auttavat uusfomorialaisia, joka koostuu pääasiassa valtavasta siivekkäiden lasten laumasta, matkaamaan MacCallanin linnaan. Uusfomorialaiset ovat paholaisrodun jälkeläisiä, eivätkä kaikki usko heidän hyvyyteensä.
   Matka on käänteentekevä monessa mielessä. Elphame näyttää klaanipäällikkönä esimerkkiä suvaitsevaisuudesta, mutta matka on myös matka uhrautumiseen, anteeksiantoon ja rakkauteen.

Elphame lähettää veljensä hakemaan uusformorialaisia Partholoniin. Avautuessaan huolistaan kentaurimetsästäjätär Brighidille, Brighid päättää seurata Chuta ja auttaa miestä kaikin mahdollisin tavoin, että tämä selviytyisi surustaan, joka on pirstonnut hänen sielunsa pitkin henkimaailmaa.
Brighid kaihtaa henkimaailmaa, vaikka hänellä onkin ylishamaanin lahja hän ei halua käyttää sitä ja on hylännyt paikkana Dhianna-laumassaan. Mutta surullista Chuta katsellessaan Brighid päättää pelastaa miehen vaarallisella henkimaailman matkallaan.
Lopulta Chun sielu pelastuu ja uusformonialaisetkin saapuvat onnellisesti Partholoniin. Sitten Brighid kuulee sisareltaan kauhu uutisen, asiat eivät ole mallillaan Kentaurien tasangolla Dhiannan laumassa, eivät ollenkaan. Brighidin on aika palata takaisin!

Pidin paljon Parholon sarjasta. Oikeastaan kaikista niistä viidestä kirjasta joita sarjassa ilmestyi. Sääli että sarja tuli tiensä päähän, mutta odotan innolla P.c Castilta uutta tuotantoa, jota toivon mukaan on tulossa.

                        
                  

                Anneli Kivelä: Katajanmäellä kuohuu

Jes, pitkästä aikaa Katajanmäkisarjaa jälleen kirjaston hyllyllä! 

Tuore aviopari Mari ja Pauli perustavat oman pitopalvelun, mutta työmäärä yllättää heidät molemmat. Uupumus kalvaa parisuhdetta, ja Mari huomaa taipuvansa yhä hanakammin Pajusen Jaakon piiritysyrityksiin. Jaakko ei kuulu kylän suosituimpiin - miehen kaavailemat huvilat uusrikkaille venäläisille herättävät suurta närää. Kun vielä Eija-Leena ja Arttu saapuvat Kanadasta joulunviettoon tummaihoisen ottolapsen kanssa, monen katajamäkeläisen suvaitsevaisuus joutuu koetukselle.

Ihanan herskyvää luettavaa pienestä maaseutukylästä, josta ei värikkäitä ja sanavalmiita persoonia puutu. Mari ja Pauli toteuttavat unelmansa pitopalvelu yrityksestä idyllliseen maataloon. Kaikki näyttää ulkoisesti olevan hyvin, mutta Maria alkaa kismittämään pikuhiljaa Paulin uurastus kahdessa työpaikassa yhtäaikaa. Uusi pitopalveluyritys lähtee vauhdilla alkuun, asiakkaita riittää ja laajentamistakin haaveillaan, mutta Pauli ei uskalla irtaantua Honkahovin keittiön palveluksesta. Myös kirjoittamisen alla oleva keittokirja pitää Paulin ajatukset kiireisinä ja niinpä työtaakka pitopalvelun suhteen kaatuu yhä raskaammin Marin harteille. Uupumus verottaa parisuhdetta ja eikä suhdetta tee yhtään sen helpommaksi komean ja varakkaan Jaakko Pajusen yritysjuhlien järjestäminen. Pinnanalla kuohuu. Ja sitten kumpikin löytää itsensä toisilta käsivarsilta.

                 

                      

         Margit Sandemo: Noitamestari 2 Silmiesi valo

 Ihastuttava sarja jatkukoon.

Tiril, Erling ja Móri olivat joutuneet erilleen toisistaan... Tirilin oli paettava kahta miestä, jotka aikoivat tappaa hänet. Hän rantautui saarelle, jolla asui arvoituksellinen, yksinäinen nainen. Samaan aikaan hänen ystävänsä Erling yritti epätoivoisesti löytää hänet.
Islannissa mahtinoita Móri heittäytyi uhkarohkeaan seikkailuun - manaamaan loitsukirja Punanahkaisen esiin vanhasta haudasta. Kun Tiril sai telepaattisen viestin, että miehen henki oli vaarassa, hän teki kaikkensa päästäkseen hänen avukseen...

Tiril ajautui mantereelta yksinäiselle saarelle jossa asui räväkkä Ester. Ester otti Tirilin luokseen asumaan ja niin Tiril yhdessä koiransa Neron kanssa asui pitkään yksinäisellä saarella tuon arvoituksellisen naisen kanssa joka aina syysmyrskyjen aikaan käyttäytyi niin kummallisesti illakoiden.
Sitten Tiril saa tiedon, Mori on hengenvaarassa! Hänen on päästävä miehen luo!
Matka Islantiin tarjoutuukin monien sattumusten kautta ja niin Tiril lähtee pitkälle vaellukselle etsimään rakasta ystäväänsä, joka on huonossa kunnossa.
Kun Tiril vihdoin tapaa Morin, mies on kuin varjo entisestään, hän on kurottanut  liian kauas salattuihin maailmoihin etsiessään Punanahkaista, tullakseen maailman suurimmaksi mahtinoidaksi. Tirilin rakkauden ansiosta mies paranee siihen kuntoon, että kykenee lähtemään paluumatkalle kohti Norjaa, mutta mies on tuonnut jotain synkeää mukanaan!

Norjassa selviää, että Tiril on yhä hengenvaarassa ja tuota salaperäistä islantilaista etsitään myös, niinpä Mori ja Tiril eivät voi jäädä Bergeniin. Seikkailu Tirilin syntyperän selvittämisestä alkaa.

                        
                  


                     Anneli Kivelä: Katajanmäki yllättyy

Katajanmäelle ilmestyy uusi kasvo joka saa kyläläiset kiinnostuneiksi. Kuka hän on? Kaikesta näkee että tulija on varakas maailmanmatkaaja.  Onerva Maarasen avioton tytär, saapuu yllättäen äitinsä luo kylään

 Kesän mentyä katajamäkeläisiä hämmästyttää Onervan aviottoman tyttären Kaislan ilmaantuminen maisemiin ja nuoren naisen suuret suunnitelmat äitinsä pitämän Myllytuvan kahvilan kehittämiseksi. Muita koko kylän puheenaiheita ovat mm. jätevedenpuhdistamon ja matonpesupaikan kohtalo - sekä yllättävän kiihkeitä tunteita herättävä maahanmuuttajaperheen asettuminen paikkakunnalle. Syksy tuo tullessaan hyvin ikäviäkin uutisia, mutta myös unohtumattomia muistoja ja riemukasta yhdessäoloa koko kylän suosikkipoikamiehen, opettaja Henry Laakson 50-vuotisjuhlien merkeissä!

Kaisla on työskennellyt vuosia ulkomailla johtotehtävissä uransa huipulla,  mutta haluaa jostain syystä yhtäkkiä hautautua Katajamäen pieneen maalaiskylään ja alkaa pyörittää äitinsä pientä kahvilaa. Kyläläiset panevat merkille Kaislan jatkuvan touhottamisen kuin myös salaperäiset Tampereen matkat ja seläntakana arvuutellaan ahkerasti Kaislan paluun todellista syytä. Kaislan lisäksi kyläläisiä mietityttää paikkakunnalle asettuva maahanmuuttajaperhe, joka ei heräta kyläläisissä erityisemmin positiivisia tunteita. 

Kirja on mukavan leppoisa, mutta yllätyksekseni myös synkkiä pilviä on ilmestynyt myös Katajanmäkeen. Mikä toisin ei ole huono asia, sillä kirja säilyttää silti herttaisuutensa ja positiivisuutensa. Vaikeuksista selvitään. Ja jotenkin myös vaikeiden asioiden käsittely sarjassa antaa lisäarvoa sarjalle, kaikki ei olekkaan niin siloteltua ja onnellista aina vaan elämässä on myös kyyneleitä.
 

Syksyn satoa...

On päässyt kulumaan pitkä aika, kun kirjoja olen ehtinyt lueskelemman, sillä työt on pitäneet kiireisenä. Elättelen toivoa, että ehkäpä tässä jouluna tulisi hieman aikaa lukea jälleen muutama hyvä kirja. Aina jotakin on kuitenkin tullut luettua vaikka hitaastikkin. =)


EIJA JANSSON: KIELLETYT HUONEET (Nordbooks)

                                 

Jenni oli perinyt tädiltään talon, mutta saadakseen sen täysin omaksi hänen tuli täyttää muutamia oudoilta tuntuvia ehtoja.
Talossa oli kaksi ovea, joita ei saanut avata. Mutta sitä eivät tienneet ystävät, jotka poikkesivat kylään. Yhtäkkiä he huomasivat olevansa talon vankeja ympärillään vihamielisiä varjoja, kuiskauksia ja kahahduksia.


Olen lukennut aikaisemmin, parikin kertaa lävitse Eija Janssonin kirjan Matkalippu pimeyteen. Muistaakseni googletinkohan taas kerran kirjailijan nimeä, etsiäkseni hänen uusia teoksiaan, kun törmäsin tähän kirjaan: Kielletyt huoneet.
Kirjan esittelytekstin luettuani tiesin pitäväni kirjasta heti, kunnon suomalainen kummitustarina. Hyviä tällaisia kirjoja ei minun tiedossani ole montaakaan ja koska Matkalippu pimeyteen oli osoittautunut aikaisemmin hyväksi, ei ollut epäilystäkään, etteikö myös tämä kirja olisi ollut hyvä. Pidän Eija Janssonin kirjoitustyylistä.

Kirja alkaa siis siitä, että Jenni on perinnyt talon tädiltään ja muuttaa sinne. Talo kuvataan idyllisenä, ei ollenkaan kalseana kummituslinnana, mutta pikku jutut herättävät hiljalleen lukian mielenkiinnon. Ensimmäisenä herää tietenkin kysymys, miksi talon kaksi huonetta ovat lukittuina ja miksi niitä ei saa avata kuin tiettynä päivänä siivotakseen ne ja kuka on pikkutyttö joka aina ajoittain tulee kyläilemään, mutta Jennin huomattua hänet juokee metsään karkuun ja häviää.
Sitten saapuvat Jennin ystävät. Yksi pahaa aavistamatta avaa toisen niistä ovista, joita ei missään nimessä saa avata ja tapahtumat ryöstäytyvät käsistä. Jenni syöksyy kauas menneisyyteen, kauan sitten olleesseen aikaan, haalistuneiden valokuvien henkilöiden aikaan, aikaan jolloin kaikki se paha mikä talossa on sai alkunsa, syntyi siellä.

Kirja etenee syöksyvällä vauhdilla tapahtumasta toiseen ja ahmin sitä aina eteen ja eteenpäin, aina kun vain hetkeksi kerkesi kirjan ääreen. Kirja oli jopa ajoittain niin jännittävä, että kun yöllä sitä luki nousi selkäkarvat pystyyn. Eli täytti minulle hyvän kauhukirjan ehdot. Loppu oli osittain hieman sekava, mikä oli pieni miinus kirjalle. Mutta muuten luen kirjan varmasti vielä tulevaisuudessakin uudelleen.  




P.C CAST: ELPHANEN VALINTA (HARLEQUIN/NOCTURNE)

Minisarja: Partholon (4/5)
Elphamen elämä ei ollut koskaan ollut helppoa, vaikka hän olikin saanut elää loiston keskellä ja nauttia erityisasemasta. Erityisyys oli raskasta kannettavaksi. Kukaan ei ollut Elphamen kaltainen. Hän oli ihmisen, kentaurin ja jumalattaren yhdistelmä.
   Elphame oli tottunut voittamaan vaikeudet. Hänen elämänsä sai uuden suunnan, kun hän lähti uudisraivaajaksi MacCallanin raunioituneeseen linnaan. Hänen hurmuriveljensä Cuchulainn seurasi ylpeänä sisarensa edistymistä uuden klaanin johtajana.
   Cuchulainn tiesi henkimaailman kautta, että linnassa Elphame tutustuisi myös kohtaloonsa. Uusi asema klaanin päällikkönä sai Elphamen loistamaan ja kohta hänen keskustelukumppaneinaan olivat myös linnan vanhan lordin henki sekä olento, joka oli kaikille täysin tuntematon, mutta joka jakoi Elphamen kanssa paljon; erilaisuuden ja mahdollisuuden paremmasta tulevaisuudesta. Mutta ennen tulevaisuutta Elphamen oli tehtävä suuri valinta. Hänen oli ratkaistava uuden elämänsä suunta.


Kauan odotettu jatko-osa ilmestyi Parholon sarjaan huhtikuussa 2012. Kiireistä johtuen sain kirjan vasta syksyllä luettua.
Kirjassa palataan jälleen Parholoniniin, kentaurien aikaan. Nuori neito Elphane lähtee Parholonista, koska kokee, ettei hänen äitinsä tie ole hänen tiensä. Hän ei ole ylipapitar, Epona ei ole koskettanut häntä, vaan hänen tiensä on jossain muualla. Siksipä hän lähtee uudisraivaajaksi MacCallanin rauniolinnaan, tehdäkseen itselleen ja klaanilleen siitä kodin. Hänetä tulee MacCallanin klaanin johtaja. Hänen komea veljensä lähtee siaren mukaan ja kohtaa myös tulevan kohtalonsa linnassa.

Linna remontoidaan uuteen loisteeseen, Elphane on onnellinen. Sitten hän loukkaa itsensä juoksemassa olessaan, suuren villisian uhatessa häntä. Elphanen pelastaa komea mies jolla on siivet selässä. Hänestä Elphane on uneksinut. Parin välille leimahtaa rakkaus, mutta aivan ongelmatonta se ei ole. Mies on uusformonialainen, Elphanen vihollinen. Elphanen on ensin itse opittava tuntemaan uusformonialainen, jotka ovat puoliksi ihmisiä, puoliksi lintuja, petoja isänsä synkän verenperimän puolelta, ennen kuin voi esitellä rakastettunsa klaanilleen ja perheelleen. Uusformonialaisille Elphanen veressä on lupaus. Lupaus siitä, että juokseva veri parantaa heidät hulluudestaan. Siksipä Elphanen päätä hamutaan.

Tapahtuu jotain hirveää. Elphanen veljen löytämä puoliso Benna murhataan ja sen tekee uusformonialainen. Sikipä Elphanen rakastettua on mahdoton hyväksyä MacCallanin klaaniin tai edes antaa hänen elää. Elphane joutuu tunteiden ristiriitaan, epäilyt nousevat esiin. Mutta lopulta rakkaus ja totuus ja Elphanen uhraus ottaa uusformonialaisten hulluus itselleen puhditaakseen heidän verensä hulluudesta, voittavat syytöksen ja epäilyn.



D.L KING: SULOISIN SUUDELMA  (Basam Books)

                           

Näissä lumoavissa kertomuksissa kuolemattomat, äärettömän kauniit, voimaa ja seksiä tihkuvat vampyyrit ottavat tarvitsemansa elinvoiman niiltä onnettomilta (tai onnekkailta), jotka heidän tielleen sattuvat. Suloisin suudelma vie lukijan hämärille kujille ja pimeisiin makuuhuoneisiin kokemaan pelon ja mielihyvän väristyksiä, joita vain vampyyrit voivat ihmisessä herättää. Vampyyrit tyydyttävät nautinnonhalunsa niin nykyaikaan kuin menneisyyteen sijoittuvissa verenkarvaisissa novelleissa.

Odotin tämän kirjan ilmestymistä kuin kuuta nousevaa ja saapuvaksi sitä kirjastoon, jossa kesti yli puolivuotta (kirjastolla oli jotain toimitusvaikeuksia). Lopulta tilasin kirjan toiseen kirjastoon.
Kirja oli aluksi pienoinen pettymys, sillä se vaikutti tosi tylsältä! En ole mikään novellien lukija, mutta aina silloin tällöin niitä tulee luettua ja kun ovat kuitenkin aika lyhyitä niin kirja tulee lukastua jo silläkin uhalla että joku tarina kirjassa voii olla kohtuullinen.

Alkukangertelun jälkeen kirjaan tuli kuitenkin vauhtia ja oli ihan luettavakin tapaus. Ei edeleenkään kuitenkaan mikään ahaa elämys, jonka heti ryntäisin ostamaan kirjahyllyyni. Mutta ehkäpä tuon joskus voisi uudelleenkin lukaista läpi.



MIA VÄNSKÄ: MUSTA KUU (Ateenakustannus)

 Elokuinen mökkikylä lupaa rauhaa: perheenäiti Annukka tarvitsee hermolepoa, lööpeissä ryvettynyt bändi lähtee paikkaamaan välejään, isä lomailee pienen tyttärensä kanssa ja vanha pariskunta viettää kuherruskuukauttaan. Idyllisen kylän historia kiehtoo lomailijoita – lähistöllä sijaitsee muinainen uhripaikka.
Mökkiläiset tekevät uhripaikalle yöllisen tutkimusretken, jonka seurauksia kukaan ei osaa aavistaa. Ensin katkeavat puhelinyhteydet, seuraavaksi ainoa kylään vievä tie. Myyttien ja todellisuuden rajat alkavat hämärtyä: metsä puristuu mökkien ympärille, tuuli hengittää kuin elävä olento. Yhtäkkiä vanha pariskunta katoaa jälkiä jättämättä, ja seuraavaksi rannalta löytyy ruumis, joka on peittynyt mustiin perhosiin. Vain Annukka huomaa pysyvänsä oudon rauhallisena ja tuntevansa syrjäisen tienoon kuin kodikseen.
Musta kuu on vahvatunnelmainen ja aistillinen kertomus ihmismielen pimeästä puolesta, syyllisyydestä ja vastuusta. Muinaiset myytit ja jännitys punoutuvat yhteen maagiseksi taikapiiriksi.


Mia Vänskä kuuluu kanssa niihin kirjailijanimiin joita googletan välillä uuden lukukokemuksen toivossa. Hänen esikoiskirjansa Saattaja oli loistavan hyytävästi kirjoitettu kauhukirja. Mustaa kuuta odotin myös vesi kielellä, takakansi ei ehkä luvannut niin hyytävää menoa kuin esikoiskirjan, mutta ensimmäisestä kirjasta rikastuneena arvelin myös tämän olevan hyvä ja hyvähän se oli!
Kirja on kirjoitettu hienosti, hyytävä kauhu hiipii hiljalleen selkäpiirtä pitkin ylös, vaikka alkuasetelma ei olekkaan mitenkään hyytävä. Se miten kirjaan on osattu yhdistää vanhaa suomalaista mytologiaa ja kauhulla sidottu paketti yhteen tekee siitä jälleen yhden kauhukirjalisuushyllyni mestariteoksen.

Erittäin kiehtovaksi kirjan teki mukaan ujutettu mytologia Lilith- myytistä, joka houkutti niin että piti oikein itsekkin tarkistaa kyseinen tarina. 

Odotan innolla lisää Mia Vänskän  uutta tuotantoa. Toivottavasti sitä on tulossa jo pian!

Anneli Kivelä: Salaisuuksia Katjajamäellä

261 sivua. Kirjoittaja: Anneli Kivelä.  Karisto.

Sulkeutunut kyläkoulun opettaja Juuli Karu viihtyy kumman hyvin omissa oloissaan, kunnes sähköliikettä pitävä Mäntylän Leo saa naisen houkuteltua ihmisten ilmoille ja voittaa tämän luottamuksen. Vähä vähältä selviää syy nuoren opettajan matalaan profiiliin ja kireisiin väleihin pikkusiskonsa Mirjamin kanssa. Leolla itselläänkin on tosin omat luurankonsa kaapissa.

Aina yhtä suulas Päivikki Nikkanen pitää yleensä huolen, etteivät kenenkään asiat jää Katajamäellä pimentoon. Mutta kun uppo-outo Onerva Maaranen ilmaantuu maisemiin, myös Päivikin itsensä huomataan peitelleen yhtä jos toista.

Tämä kirja ei ollut makuuni yhtä  mukaansa tempaava ja vauhdikas, mitä ovat olleet ne kaksi muuta kirjaa sarjasta. Mutta herkyvästä henkilökuvauksesta en jälleen voi olla mainitsematta, niin hauskasti on jälleen kuvattu kyläkoulun johtajaopettajan vierailulle saapuva äiti. Kirjassa paljastuu myös yllättäviä asioita kirjan päähenkilöstä ja muidenkin kyläläisten menneisyyttä raotetaan aavistuksen. Miksi Juuli  pitää etäisyyttä kesäksi katajamäelle saapuvaan  pikkusiskoonsa Mirjamiin ja ylipäätään kovin matalaa profiilia itsestään? Entä kuka onkaan Onerva Maaranen, josta yleensä niin suulas Päivikki Nikkanen on vaiennut tyystin?

Anneli Kivelä: Kotiin katajamäelle

 

290. Kirjoittaja: Anneli Kivelä.  Karisto


Kun Minne jää työttömäksi monien vuosien työrupeaman jälkeen, 8-vuotiaan Joonan yksinhuoltajaäiti päättää muuttaa etäiseltä sukulaiselta perimäänsä pikkuiseen taloon, onhan eläminen maalla huomattavasti halvempaa kuin kaupungissa. Päätöstä helpottavat menevän ja menestyksekkään ystävättären järjestämät etätyöt. Hyvää tarkoittava mutta utelias kyläyhteisö innostuu tervetulleesta uudesta kuntalaisesta, ja enemmän tai vähemmän aiheellisia juoruja sikisee tuota pikaa Minnen ja kyläkoulun komean johtajaopettajan Henri Laakson ympärillä. Minnen naapurissa asuvasta leskeksi jääneestä Arto Ruohosesta on tosin paljon enemmän käytännön hyötyä, mieheltä kun sujuvat remontitkin ja hänellä sopivan ikäinen poika kaveriksi Joonalle. Kyläläisten on kuitenkin vaikeata saada selkoa sulhaskandidaattien paremmuudesta, kun Minnen mökillä näyttää kyläilevän paitsi hössöttävä äiti "vaariystävineen" myös Minnen ex-avomies?Kotiin Katajamäkeen on Anneli Kivelän esikoisteos. Kirjailija yhdistää romaanissaan hauskasti tuttuja nykypäivän ongelmia perinteiseen maaseuturomantiikkaan - joka sekin on saanut pirteitä EU-ajan sävyjä.

Anneli kivelän Katajamäki sarjan ihastuttavat kirjat ovat niin suosittuja  paikkakunnan lähikirjastoissa, että niitä harvoin löytää suoraa hyllystä nappaamalla. Muutama vuosi sitten nappasin tämän kyseisen kirjan kirjaston hyllyltä ja ihastuin siihen heti, sen herkyvään ihmis- ja maaseutu romanttiseen kerronta maailmaan. Kirjan luettuani olisin halunnut lukea lisää sarjan kirjoja, mutta eipä tietenkään niitä ollut hyllyllä tarjolla. Yhden kirjan sain napattua kerran sarjasta, kirjastossa käytyäni ja sekin oli oikein viihdyttävää luettavaa.

Pitkän taon jälkeen yritin taas kokeilla kirjastossa onneani ja löysinkin siellä käydessäni kaksi kirjaa katajamäki-sarjasta, joista toinen oli Kotiin katajamäelle.  Pyörittelin hetken kirjaa kädessäni ja yritin muistella olenko mahdollisesti lukennut sen kun kansi on niin tutun näköinen. No kun en ollut siitä varma, laitoin kirjan koriin ja luin sen uudestaan. Lukiessani sitä sitten teksti palautui tuttuna mieleen. Kirja kestää siis useimmankin luvun.
Kirjassa kuvataan pienen Katajamäki- kylän elämää ja ihmisiä, maaseudun romanttisessa miljöössä. Kirja on kevyttä luettavaa jonka parissa viihtyy varmasti. Katajanmäki sarjan kirjat ova itsenäisiä osia. Ne keskittyvät kylässä asuviin tai sinne muuttaviin henkilöihin ja kertovat ihastuttavasti heidän arkipäivästään, eikä romantiikkaakaan kirjoista puutu.

Maggie Shayne: Hämärän reunalla (Yön siivet -sarja)

 432 sivua. Kirjoittaja: Maggie Shayne, Harlequin nocturne (Paranormal romance)

Yön siivet -sarjan lukeminen jatkuu ja samaan menoon ahmin viineisimmän osan sarjasta. Harlequin päätti sitten vaihtaa kirjasarjan formaattia, mikä ei suinkaan ollut mieleeni. Pidin aikaisempien kirjojen muodosta, ne olivat mukavan käteensopivia. Kansi Hämärän raeunalla -kirjassa oli mielenkiintoinen ja lukemaan houkutteleva. Kyllä se kirjakin  käteen sopi kun aikansa tekstiä ahmi. En ole vain jostain syystä tykästynyt koskaan tähän "pokkari-formaattiin". Kuvittelen aina tekstin olevan niin pientä, että sitä saa tihrustella, mutta onneksi formaatin vaihdoksesta huolimatta teksti on pysynyt luettavana.

Kirjassa keskiöön nousee nyt aikaisemmasta kirjasta tuttu Amber Lily, joka on kasvanut viimeisen kirjan päätyttyä kauniiksi nuoreksi naiseksi. Amberia on jo vuoden vaivannut outo uni, missä komea mies ojentaa hänelle kyynel silmissään koristeellista laatikkoa, mutta Amber ei halua katsoa, mitä laatikkossa on.

Sitten, Amber saa kuulla järkyttävän uutisen. Hänen hyvällä ystävällään ja pelastajallaan Willillä on syöpä. Amber haluaa lähteä pitemmiten ystävänsä luokse ja matkalla hän ajaa oudon miehen päälle. Mies on tuttu. Hän on Amberin unen vamppyyri. Mies saa kyydin Amberilta Salemiin, jonne tämä on menossa. Matkalla Amber tutustuu Edgeen paremmin. Hän aistii miehessä agressiivista voimaa, mutta samalla heidän välilleen punoutuu kiihkeä halu.
Amberilla ja Edgellä on yhteinen vihollinen, Stilens, joka vaanii edelleen vampyyrejä. Mutta Stilensistä voi olla Amberille ja hänen ystävälleen Willille myös hyötyä. Kiihkeästi Edgekin haluaa saada Stilensin käsiinsä kostaakseen.
Edgen ja Amberin yhdistää toisiinsa erottomalla tavalla, että Amber on äkkiä raskaana ja odottaa Edgen lasta. Tämän pitäisi olla ennen kuulumatonta, sillä vampyyrien ei pitäisi pystyä lisääntymään.
Asiat saavat myös yllättävän käänteen kun Stilens hyökkää jälleen Amberin kimppuun ja vangitsee tämän. Mutta tällä kertaa hyötyäkseen Amberista muulla tavalla kuin kiduttaakseen.
Amberilla saattaa olla hallussaan jotain sellaista mikä auttaisi myös Williä, mutta sen selvittämiseen Amber tarvitsee Stilensin muistiinpanoja. Niinpä hän antaa vangita itsensä. 
Vankeusaikana Stilens ottaa Amberista verta ja tekee verestä seerumia omia tarkoituksiaan varten. Samalla Amber saa  tietää jotain verensä ainutlaatuisuudesta, josta Amber saa sekä parannuskeinon että tuhoamiskeinon.
Monien käänteiden jälkeen kaikki on jälleen hyvin Amber ja Edge ovat kahden kaksosen onnellisia vanhempia ja suuri vamppyyriperhe on jälleen yhdessä.

Juoni etenee välillä kuuraketin lailla ja välillä tuli lukiessa tunne että ollaan kyllä kaukana jossain avaruudessa. Mutta tämähän on paranormaalia romantiikkaa. Lukukokemuksena kirja oli jälleen erittäin positiivinen. Hyvää kirjassa oli myös se, että aikaisemmista kirjasta (Varjojen nälkä) tutut henkilöt Dante ja Morgan pääsivät tarinan jatko-osaan sivuhenkilöiksi, yhdessä Ronaldin ja Rihannonin, Tamin ja Ericin, Angelan ja Jamesonin, joka tässä kirjassa oli hieman kiinnostavampi henkilö, kanssa. Myös uusi tuttavuus Donovan oli mielenkiintoinen henkilö. Toivon saavani lukea hänestä vielä oman tarinan.


"Amber Lily on ainutlaatuinen. Hänen ei kuuluisi olla olemassa, vampyyreiden ei nimittäin pitäisi kyetä lisääntymään. Ainutlaatuisuudestaan Amber on joutunut maksamaan kovan hinnan, hänen vanhempansa ovat aina suhtautuneet häneen ylisuojelevasti.
Amber on jo pidemmän aikaa nähnyt merkillisen unen uudestaan ja uudestaan. Komea mies ojentaa hänelle kauniin koristeellisen puurasian, mutta Amber ei halua katsoa sen sisälle. Amber on ajamassa ystäviensä luokse, kun hän on ajaa miehen päälle. Mies - Edge - on hänen unestaan ja hän on vampyyri. Amber aistii miehessä aggressiivista voimaa, mutta ei voi vastustaa tämän herättämää halua.
Amberilla ja Edgellä on yhteinen vihollinen Stiles, joka on jo vuosia saalistanut Amberia. Kohta suuri yllätys hätkähdyttää heitä ja koko heidän suurta vampyyriperhettään; Amberilla ja Edgellä on muutakin yhteistä kuin vihollinen... Jälleen kerran Amberin elämä osoittautuu kerrassaan ainutlaatuiseksi."

Maggie Shayne: Hämärän syleily (Yön siivet -sarja)

384 sivua. Kirjoittaja: Maggie Shayne, Harlequin nocturne (Paranormal romance)


Nocturne -sarja imaisi mennessään kun jälleen, pitkästä aikaa avasin kannen. Heti Pimeyden taikurin jälkeen oli perään luettettava seuraava Yön siivet -sarjan kirja Hämärän syleily. Sarja alkaa vääjäämättömästi edetä päätöstään ja vaikka kirjoja on ainakin pari jäljellä, tässä vaiheessa alkaa jo ikävä kalvaamaan mieltä.

Hämärän syleilyn kansikuva ihmetytti minua hiukan kun kirjan sain käteeni. Ihmettelin, että ompas taas kansi valittu paranormaaliin romantiikkaan. Mutta jo ennen puoltaväliä, huomasin kannen ja sisällön yhteensopivuuden. Tässä kirjassa on enemmän toimintaa kuin aikaisemmista osissa, mikä tuo vain tarinaan uutta hohtoa. Alku tuntuu ensin melko pitkäveteiseltä ja mielenkiinnottomalta. Toisin vamppyyri Sarafinasta, ennen hänen muutostaan mustalaisleirissä on mielenkiintoista lukea. Myös positiivista alussa on se, että eversti Willem Stonen kidutuskohtauksia ei ole jääty mässäilemään ja alku etenee nopealla temmolla.

Eversti Stonen ja aikaisemmista kirjoista tutun Jameson Bryantin tiet kohtaavat yllättäen sairaalassa, missä Stone on hoidossa saamistaan vammoista ja josta Jameson on hakemssa ravintoa itselleen. Muutama kuukausi myöhemmin Jamesonin ja Angelican tytär (Uusi elämä), puoliverinen vamppyyri haluaa itsepintaisesti lähteä kaksistaan parhaan ystävänsä Alician kanssa New Yorkiin. Amberin vanhemmat suostuvat lopulta, mutta Jameson päättää palkata kuolevaisen miehen, palkitun ja sankarillisen eversti Willem Stonen kaitsemaan tyttöjä vaaralta.

Amber on haluttu saalis PTIssä. Vaikka itse järjestö on lakkautettu jo vuosia sitten, ei vaara ole ohi. Pahamainen Stilens jahtaa yhä vamppyyrejä ja erityisesti luononoikku Amberia, joka on kahden vamppyyrin jälkelänen.

Williem suostuu vamppyyri Jamesonin pyyntöön, mutta haluaa vastapalvelukseksi nähdä Sarafinan, uniensa mustalaistytön. Pyyntö toteutuu, mutta Sarafiina on muuttunut...

New Yorkissa kaikki tuntuu menevän ensin hyvin, mutta äkkiä Amber ja Alicia ovat keskellä hengenvaarallisia tapahtumia ja apua kaivataan. Pelastusoperaatioon osallistuu Angelan ja Jamesonin lisäksi myös Riannon ja Ronald. Mutta he eivät yksin pysty pelastamaan Amberia Stilensin kynsistä vaan tarvitsevat kipeästi apua ja aikaa ei ole paljon. Niimpä ainoa joka voi auttaa on erakko Sarafina. Pelastusoperaatioon osallistuu myös Williem. Monien tapahtumien jälkeen kaikki on taas jälleen hyvin ja Sarafinan ja Williemin suhde syvenee rakkaudeksi.
Stilens karkaa kirjassa vielä vapauteen varmalta kuolemalta, sillä hänelle on tapahtunut jotain mikä pitää hänet vahvemmin hengissä.Mutta mitä hänelle käy, kun tarina jatkuu...


Eversti Willem Stone on joutunut sotavangiksi ja saa kärsiä yli-inhimillisiä tuskia. Kovassa kuumeessa hän näkee näkyjä naisesta, jolla on villit mustat kiharat.
Sarafina on heimonsa syrjimä taitava ennustaja, erilainen kuin muut, liian erilainen ollakseen enää yksi heistä. Hänellä on henki, joka puhuu tälle, vaikka vaikuttaisikin siltä, että henki on täysin tavallinen kuolevainen. 
Teinitytöt Amber ja Alicia haluavat lähteä koittamaan itsenäistä elämää loman merkeissä New Yorkiin. Amberin vanhemmat eivät ole ollenkaan innoissaan tyttöjen aikeista, sillä Amber on harvinainen luonnonoikku – kahden vampyyrin jälkeläinen – ja vampyyreitä vastaan taistelevan ryhmän halutuin saalis.
Amberin isä palkkaa lehdistön ylistämän sotasankarin Willem Stonen vahtimaan tyttöjä. Hämärän syleilyssä tapahtumat ja henkilöt kietoutuvat oudolla tavalla toisiinsa…