keskiviikko 27. kesäkuuta 2012
Erin Morgenstern: Yösirkus
400 Sivua, Kirjoittaja Erin Morgernstern, Basam Books
Odotin kirjan ilmestymistä vesi kielellä, sillä sen maailma sijoittui 1900-luvun alun sirkukseen. Kirja oli hieman toisenlainen kuin mitä odotin, mutta taianomainen kumminkin. Lukukokemuksena ihan mukava, ei kuitenkaan mukaansatempaava lukukokemus, mitä olisin luullut.
Sirkus saapuu varoittamatta. Siitä ei kerrota etukäteen, julisteita ei ilmesty keskustan ilmoitustauluille tai lyhtypylväisiin. Yhtäkkiä se vain on paikassa, joka vielä eilen oli tyhjä.Yösirkus kuljettaa lukijan mukanaan outoon, rönsyilevään ja kiehtovaan sirkusmaailmaan 1900-luvun alkuun. Mustavalkoraidallisten telttojen suojissa kaksi nuorta taikuria, Celia ja Marco, kilpailevat pelissä, johon heitä on valmennettu pienestä pitäen. Heidän täytyy ylittää toinen toisensa kyvyillään, mielikuvituksellaan ja voimillaan. Heidän opettajansa suostuvat paljastamaan pelistä ainoastaan sen, että siitä ei pääse irti. Nuoret kilpakumppanit alkavat nähdä kilvan kiehtovana yhteistyönä, ja pian Celia ja Marco rakastuvat tietämättä sitä, että pelissä häviäjän osa on kuolema. On vain yksi tie ulos. Tarvitaan ennennäkemätön voimanponnistus ja erään viattoman maalaispojan apu. Niillä muutetaan kohtaloa tavalla, joka olisi uskomaton, jos ei uskoisi taikuuteen.Erin Morgensternin esikoiskirja on ainutlaatuinen, otteessaan pitävä ja lumoava rakkaustarina, joka maalaa kuvaa kaikille aisteille. Kirjan henkilöhahmot ovat inhimillisiä mutta saman aikaan heissä on ripaus taikaa. Morgenstern on taidokas, klassinen tarinankertoja sanan todellisessa merkityksessä. Tarina vie mukanaan, sen lumous ei rikkoudu eikä lukijakaan pääse sirkuksesta irti ennen yllättävää loppua.Morgensternin romaani on saanut todella ylistävän vastaanoton, ja sen käännösoikeudet on myyty yli kahdellekymmenelle kielelle. Teoksen filmioikeudet on myyty Hollywoodiin samalle tuotantoyhtiölle, joka on tehnyt mm. Harry Potter -elokuvat.Erin Morgenstern on kirjailija ja multimediataiteilija. Hän asuu Massachusettsin Salemissa miehensä ja kahden todella pörröisen kissansa kanssa.
Odotin mystisempää ja synkempää lukukomemusta, missä kääpiöt ja muut kummajaiset vilistäisivät. Positiivista oli ettei kirjan juoni ollut ennalta arvattavissa. Myös kirjaa rytmittävät lyhyehköt välitekstit, joissa kuvataan sirkusta ja sen telttoja jotka kirjan päähenkilöt, Celia ja Marco tarinan edetessä luovat, ovat virkistäviä. Kirjan visuaalinen kieli ja kuvat, jotka maalautuivat lukiessani mieleeni olivat erittäin positiivisia lukukokemuksia.
lauantai 16. kesäkuuta 2012
Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille
lapsille
346 sivua, Kustantaja: Schildts & Söderströms 201, Suomentaja:
Virpi Vainikainen
Kesäkuun ensimmäinen lukemani kirja on Ramson Riggsin: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille. Työkiireet ovat vähän rajoittaneet lukuintoa, mutta tämän kirjan ahmin vajaassa viikossa kun vauhtiin pääsin. Eli kyseessä on hyvä kirja!
"Viisitoistavuotias Jacob on kasvanut kuunnellen erikoisen isoisänsä
kummitusjuttuja eriskummallisista orpolapsista ja hirviöistä. Jacob
lähtee perhetragedian seurauksena isoisän tarinoissa esiintyneelle
kaukaiselle saarelle Walesin edustalla. Hän löytää saarelta Neiti
Peregrinen lastenkodin rauniot.
Jacob tutkii merkillisen talon hylättyjä
makuuhuoneita ja käytäviä, ja vähitellen käy selväksi, että taloon
aikoinaan majoitetut lapset olivat vähintäänkin eriskummallisia: he
saattoivat olla myös vaarallisia. Lapset oli ehkä viety kaukaiselle
saarelle karanteeniin, mutta miksi? Ja jotenkin - niin mahdotonta kuin
se onkin - lapset tuntuvat olevan yhä elossa...
Goottisävyinen
fantasiaromaani yhdistää unohtumattomalla tavalla aitoja
vintage-valokuvia kihelmöivän jännittävään kerrontaan. Hyytävä
lukuelämys ei jätä kylmäksi ketään. Fox Entertainment osti teoksen
elokuvaoikeudet jo ennen sen ilmestymistä, ja kirjasta tuli
myyntimenestys ilmestyessään kesällä 2011 Yhdysvalloissa. "
Kirjassassa on upeita, aitoja vintage -valokuvia jotka luovat mielenkiintoisen ja synkkäsävyisen lisän tarinaan. Tarinan edetessä lukija huomaa valokuvien ja tarinan
yhteyden toisiinsa. Näimä valokuvat nähdessäni minulle tulee mieleen valokuvauksen historian -oppitunneilta tutut kuvat, joita kuvattiin 1800-luvulla valokuvaamoissa.
Synkkäsävyisyydestä huolimatta kirja on lopulta melko herttainen. Valokuvista ja raunioituneen lastenkodin käytävillä kulkiessaan lukija saattaisi luulla kirjaa pelottavammaksi. Mutta Jacobin siirtyessä toiseen aikaan, missä eriskummalliset lapset
elävät, tunnelma on valoisa ja leppoisa. Aurinko paistaa, yli lentävistä pommikoneista huolimatta maailma "silmukan" sisällä on leppoisa ja turvallinen.
Kirja oli rohkeasti erinlainen. Synkyydestä ja kauhupitoisuudesta en ole kovin vakuuttunut. Kuvat ja raunioituneen lastenkodin kuvaus olisivat saattaneet toimiakkin
hyvin kunnon kauhutarinassa. Kirja oli kuitenkin viihdyttävää luettavaa ja saatan suositellakkin sitä luettavaksi pelkästään jo hienoen kuvien vuoksi.
Odotan innolla millainen mahtaa olla Tim Burtonin leffaversio tästä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)