Maggie Shayne: Varjojen nälkä

416 sivua, Kirjoittaja: Maggie Shayne, Harlequin Nocturne (Paranormal Romance)

Olen jäänyt koukkuun Harlequinin Paranormal Romance sarjaan.  En koskaan erityisemmin noteeranut tai pitänyt harlekiineista, mutta tämä sarja oli positiivinen yllätys.
Olen nykyään sen verran hidas lukija, etten ehdi millään lukea kirjoja sitä vauhtia kun niitä ilmestyy, mikä tietenkin toisaalta on positiivinen juttu. Ennen oli juuri päinvastoin ja jouduin aina hyvän kirjan jälkeen odottamaan uutta kirjaa.
Tähän mennessä olen siis tykännyt jokaisesta tai miltein joikaisesta lukemastani kirjasta. Yksi pitkäveteinen kirja sattui kohdalle, mutta senkin luin loppuun hienon ja houkuttelevan kansikuvan innostamana. Viimeisin Nocturne sarjan kirja, jonka sain päätökseen oli Maggie Shaynen: Varjojen nälkä. Viides itsenäinen jatko-osa Yön siivet nimiselle sarjalle (Harlequin: Nocturne).


Morgan De Silva kokoaa elämänsä lankoja yhteen ystävänsä vanhassa linnassa ja yrittää keskittyä uuden käsikirjoituksen tekemiseen. Hän ei ole sairas, mutta jostain käsittämättömästä syystä hän tuntee olonsa koko ajan yhä heikommaksi. Ja hänen unensa tuntuvat todellisemmilta kuin koskaan aikaisemmin. Hän voisi vaikka vannoa, että eksoottinen ja tumma mies unesta oli oikeasti läsnä hänen makuuhuoneessaan.
 
Dante jätti vuosia sitten kuolevaisen elämänsä mustalaisleirissä ja on siitä lähtien karttanut päivänvaloa ja kirjoittanut päiväkirjoja. Nyt hänen linnassaan asuu nainen, joka vaarallisen viettelevästi vetää Dantea puoleensa ilmestyessään illalla makuhuoneen parvekkeelle satiiniyöpaidassaan.
 
Maxine Stuart on vihdoinkin löytänyt unelma-ammattinsa; hän on saanut yksityisetsivän toimiluvan. Hänen luonteensa on aina vienyt hänet arvoitusten äärelle ja joskus löydetyt johtolangat ja todisteet tuntuvat vaarallisilta, kuten palavasta tutkimuskeskuksesta löydetty CD-levy, täynnä kummallisia tietoja vampyyreiksi väitetyistä henkilöistä.
 
Varjot vetävät puoleensa salaisuuksia kunnes niiden tiet odottamattomasti käyvät yhteen.


Kirja on ihan hyvä. Toisin se ei ihan ollut niin kolahtava kuin mitä kansi antoi ymmärtää ja mitä odotin.  Kirjan rakenne oli hyvin virkistävä ja tekstikin sujuvaa luettavaa. Oli mielenkiintoista välillä lukea ihan tavallistenkin ihmisten välisistä suhdekuvioista siinä sivussa, kun Morganin ja Danten suhde kehittyi.

En ole ehtinyt lukea vielä yhtään Yön siivet -sarjan aikaisempia kirjoja, mutta se ei haitannut. Kirjan tapahtumat eivät selvästikkään vaatineet sarjan aikaisempien kirjojen/ tarinan tuntemista.

Tsernobylistä nousee rukous

250 sivua, Tekijä: Aleksijevits, Svetlana, Kustantaja: Tammi Kustannusosakeyhtiö, Painovuosi: 2000

Satuin huomaamaan ihan sattumalta kirjastossa käydessäni tämän kirjan. Vilkaisu takakanteen kertoi, että kirja voisi olla ihan mielenkiintoinen valotus lähihistoriamme suurimmasta katastrofista. 

Kirja oli todella hyvä. Toisin raskasaiheinen alusta loppuun saakka. Vaikka kirjan olisikin lukennut yhdessä illassa, kun sen aloitti, oli se sen verran raskasta luettavaa, että muutamapäivä siinä meni kun sen pystyi loppuun saattamaan. Enkä toista kertaa halua sitä lukea!

Olen syntynyt sinä vuonna kun Tsernobyl räjähti, joten minulla ei ole muistikuvia onnettomuudesta. Ainoastaan suositukset sienien ja metsämarjojen syönnistä jäivät mieleen. Meni kauan, että edes tiesin mikä oli Tsernobyl. Minulle se oli vain ollu pamaus, onnettomuus onnettomuuksien joukossa. Vasta paljon myöhemmin katselin telvisiosta dokumenttia Prypjatin  aavekaupungista, kiinnostuin aiheesta. Kirja puolestaan herätti minut tajuamaan mistä todellisuudessa Tsernobylistä oli kyse.

Koskettavinta oli lukea ihmisten kohtaloita. Kaupungin asukkaista evakuoitiin kertomatta syytä tai sitä, että he eivät koskaan enään palaisi koteihinsa. Puhdistustöissä olevien sotilaiden tietämättömyys säiteilyn vaaroista. Sydäntä raastavinta  ja järkyttävintä kirjassa oli ne sadat eläinkohtalot. Kirjaa lukiessani mietin monesti, kuinka turvassa me lopulta olemme toiselta ihmiseltä. Minä, joka ajattelen, ettei tuollaista koskaan voi tapahtua, joutua lähtemään omasta kodista, jos ei vapaaehtoisesti niin pakotettuna. Jättämään kaiken, rakkaat lemmikkini jotka kuuluvat perheeseeni, joita rakastan ja joita haluan suojella pahalta. Mietin, miten minä selviäisin. Varmasti minäkin karkaisin takaisin alueelle, kotiini. Koti on aina koti ja jos sieltä vielä joutuu lähtemään vielä vasten tahtoaan....
Järkyttävää Tsernobylistä on tajuta se, että se ei tapahtunut 100 vuotta sitten, jolloin ehkä katsoisin lievemmin silmin ihmisen käsittämättömätöntä tyhmyyttä ja välinpitämättömyyttä, tunteettonta  julmuutta toisiamme ja toisia eläviä, tuntevia olentoja kohtaan. Mutta reilut 25 vuotta sitten tapahtunut, on jotain sanoin kuvaamattoman järkyttävää....
Jokatapauksessa kirja on suositeltava lukukokemus, joka jättää pitkäksi aikaa ajattelemisen aihetta. En suosittele kuitenkaan iltalukemiseksi ennen nukkumaanmenoa.