352 sivua. Michele Hauf: Rakas vamppyyrini. Harlequin Nocturne (Paranormal Romance)
Tämä kirja vaikutti aluksi liian pitkäveteiseltä minun makuuni, mutta alun jälkeen meno kuitenkin muuttui ja kirja alkoi vaikuttaa ihan luettavalta tapaukselta.
Blu on elänyt koko elämänsä raakalaisesti käyttäytyvien ihmissusiurosten seurassa, mutta avioituminen vampyyrin kanssa tuntuu sitäkin julmemmalta.
Blu ei ole koskaan pitänyt isäänsä rakastamisen arvoisena. Isä paljastaakin koko julmuutensa naittaessaan hänet ikälopulle vampyyrimiehelle. Blu ajattelee kaiken vain olevan näytelmää, jossa hän on pieni pelinappula, ja sivusta seuraajien mielenkiinnon lopahdettua hän voisi livistää takaisin oman rakastajansa luo.
Kunnianarvoisa vampyyri ja heimonvanhin Creed Saint-Pierre suostuu ottamaan nuorikokseen rahvaanomaisen ihmissusinaaraan, vaikka onkin monisatavuotisen elämänsä aikana tottunut pikemminkin hovietikettiin kuin räikeisiin peruukkeihin ja nenäkkäisiin nimittelyihin.
Avioliitto ei kuitenkaan takaa automaattisesti rauhaa; ei Kansakuntien välillä eikä varsinkaan aviovuoteessa. Mutta antaako elämä yllättää, voittaako rakkaus kaunat ja veriset taistelut?
En ole kovin innokas lukija ihmissusien suhteen, mutta tässä kirjassa ihmissusiheimoon oli saatu kuvattua jo hieman mielenkiintoa. Ihmissuden ja vanmppyyrin vihaa ja intohimoista rakkautta kipinöivä suhde alkoi vaikuttaa myös mielenkiintoiselta, tällaisiahan voisi lukea enenmänkin. Kirjassa esiintyvät noidat, olivat myös mielenkiintoisia ja toivat omaa plussaa siihen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti