keskiviikko 1. helmikuuta 2012

J.R Ward: Sitomaton Rakastaja


586s., Kustantanut Basam Book, Suomentanut Maria Sjövik. Nidottu.


Mustan Tikarin veljeskunta (Black Dagger Brotherhood) sarja on ehdottomasti yksi niistä suosikeistani, jonka kirjat on vain aivan pakko hankkia omaan kirjahyllyyn.
Sitomaton rakastaja on viides osa sarjasta.

Juoni kirjassa jatkaa saamaa rataa mitä edellisetkin kirjat kertoivat: Veljeskunnan jäsen rakastuu, tulee vastoinkäymisiä, mutta lopuksi kaikki on hyvin.



Kun yön varjot lasketuvat New Yorkin Caldwellissa, alkaa kuolettava ajojahti vampyyrien ja heidän metsästäjiensä välillä. Vampyyrirodulla on puolustajanaan kuuden vampyyrisoturin salainen veljesjoukkio.
Armottomalla ja älykkäällä Vishousilla on kannettavanaan kammottava kirous ja pelottava kyky nähdä tulevaisuuteen. Hän kasvoi isänsä sotaleirillä, jossa häntä piinattiin ja pahoinpideltiin. Mustan tikarin veljeskunnan jäsenenä hän ei ole kiinnostunut rakkaudesta tai tunteilusta vaan ainoastaan taistelemisesta Harvennuskuntaa vastaan.
Asiat saavat kuitenkin yllättävän käänteen, kun Vishous joutuu loukkaannuttuaan ihmisten sairaalaan ja päätyy kauniin kirurgin, Jane Whitcombin potilaaksi. Tohtori Whitcomb saa Vishousin avautumaan ja paljastamaan sisäisen tuskansa ja antaa vampyyrisoturille ensikosketuksen todellisesta, aidosta nautinnosta. Vishousin tekemät valinnat uhkaavat kuitenkin johtaa tulevaisuuteen, jossa Janelle ei ole sijaa.


Vishous on ollut sarjassa yksi suosikeistani ja odotin kirjan suomennosta vesikielellä, enkä joutunut tämänkään kirjan luettuani pettymään. Kirja imaisi mukaansa jo ensimmäisillä lehdillä, niin kuin tekivät edeltäjänsäkin.
Tämä kirja erosi edeltäjistään positiivisesti siinä, että leiserien puolen tapahtumista oli kerrottu paljon vähemmän, näinollen leisereistäkin lukeminen oli paljon kiinnostavampaa.

Kirjan loppu oli vähän yllättävä, mutta siedettävä. Läpinäkyvä "aave" Jane oli vähän... outo, mutta kun muistaa että kyse on paranormaalista romantiikasta ja vampyyreistä, niin kyllä tuohonkin äkkiä tottui vaikka vähän yllättävältä tuo tuntui. Johnille en edelleenkään lämmennyt tässä kirjassa, vaikka hän muuttuikin vamppyyriksi. Minun on myös vaikeaa kuvitella häntä ja Xhexiä pariksi, mutta ehkä mielipiteeni vielä muuttuu, toivottavasti, sillä odotan sarjan uusia kirjoja innolla kirjahyllyyni enkä haluaisi pettyä yhteenkään kirjaan sarjassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti