416 sivua, Kirjoittaja: Maggie Shayne, Harlequin Nocturne (Paranormal Romance)
Olen jäänyt koukkuun Harlequinin Paranormal Romance sarjaan. En koskaan erityisemmin noteeranut tai pitänyt harlekiineista, mutta tämä sarja oli positiivinen yllätys.
Olen nykyään sen verran hidas lukija, etten ehdi millään lukea kirjoja sitä vauhtia kun niitä ilmestyy, mikä tietenkin toisaalta on positiivinen juttu. Ennen oli juuri päinvastoin ja jouduin aina hyvän kirjan jälkeen odottamaan uutta kirjaa.
Tähän mennessä olen siis tykännyt jokaisesta tai miltein joikaisesta lukemastani kirjasta. Yksi pitkäveteinen kirja sattui kohdalle, mutta senkin luin loppuun hienon ja houkuttelevan kansikuvan innostamana. Viimeisin Nocturne sarjan kirja, jonka sain päätökseen oli Maggie Shaynen: Varjojen nälkä. Viides itsenäinen jatko-osa Yön siivet nimiselle sarjalle (Harlequin: Nocturne).
Morgan De Silva kokoaa elämänsä lankoja yhteen ystävänsä vanhassa linnassa ja yrittää keskittyä uuden käsikirjoituksen tekemiseen. Hän ei ole sairas, mutta jostain käsittämättömästä syystä hän tuntee olonsa koko ajan yhä heikommaksi. Ja hänen unensa tuntuvat todellisemmilta kuin koskaan aikaisemmin. Hän voisi vaikka vannoa, että eksoottinen ja tumma mies unesta oli oikeasti läsnä hänen makuuhuoneessaan.
Dante jätti vuosia sitten kuolevaisen elämänsä mustalaisleirissä ja on siitä lähtien karttanut päivänvaloa ja kirjoittanut päiväkirjoja. Nyt hänen linnassaan asuu nainen, joka vaarallisen viettelevästi vetää Dantea puoleensa ilmestyessään illalla makuhuoneen parvekkeelle satiiniyöpaidassaan.
Maxine Stuart on vihdoinkin löytänyt unelma-ammattinsa; hän on saanut yksityisetsivän toimiluvan. Hänen luonteensa on aina vienyt hänet arvoitusten äärelle ja joskus löydetyt johtolangat ja todisteet tuntuvat vaarallisilta, kuten palavasta tutkimuskeskuksesta löydetty CD-levy, täynnä kummallisia tietoja vampyyreiksi väitetyistä henkilöistä.
Varjot vetävät puoleensa salaisuuksia kunnes niiden tiet odottamattomasti käyvät yhteen.
Kirja on ihan hyvä. Toisin se ei ihan ollut niin kolahtava kuin mitä kansi antoi ymmärtää ja mitä odotin. Kirjan rakenne oli hyvin virkistävä ja tekstikin sujuvaa luettavaa. Oli mielenkiintoista välillä lukea ihan tavallistenkin ihmisten välisistä suhdekuvioista siinä sivussa, kun Morganin ja Danten suhde kehittyi.
En ole ehtinyt lukea vielä yhtään Yön siivet -sarjan aikaisempia kirjoja, mutta se ei haitannut. Kirjan tapahtumat eivät selvästikkään vaatineet sarjan aikaisempien kirjojen/ tarinan tuntemista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti