400 Sivua, Kirjoittaja Erin Morgernstern, Basam Books
Odotin kirjan ilmestymistä vesi kielellä, sillä sen maailma sijoittui 1900-luvun alun sirkukseen. Kirja oli hieman toisenlainen kuin mitä odotin, mutta taianomainen kumminkin. Lukukokemuksena ihan mukava, ei kuitenkaan mukaansatempaava lukukokemus, mitä olisin luullut.
Sirkus saapuu varoittamatta. Siitä ei kerrota etukäteen, julisteita ei ilmesty keskustan ilmoitustauluille tai lyhtypylväisiin. Yhtäkkiä se vain on paikassa, joka vielä eilen oli tyhjä.Yösirkus kuljettaa lukijan mukanaan outoon, rönsyilevään ja kiehtovaan sirkusmaailmaan 1900-luvun alkuun. Mustavalkoraidallisten telttojen suojissa kaksi nuorta taikuria, Celia ja Marco, kilpailevat pelissä, johon heitä on valmennettu pienestä pitäen. Heidän täytyy ylittää toinen toisensa kyvyillään, mielikuvituksellaan ja voimillaan. Heidän opettajansa suostuvat paljastamaan pelistä ainoastaan sen, että siitä ei pääse irti. Nuoret kilpakumppanit alkavat nähdä kilvan kiehtovana yhteistyönä, ja pian Celia ja Marco rakastuvat tietämättä sitä, että pelissä häviäjän osa on kuolema. On vain yksi tie ulos. Tarvitaan ennennäkemätön voimanponnistus ja erään viattoman maalaispojan apu. Niillä muutetaan kohtaloa tavalla, joka olisi uskomaton, jos ei uskoisi taikuuteen.Erin Morgensternin esikoiskirja on ainutlaatuinen, otteessaan pitävä ja lumoava rakkaustarina, joka maalaa kuvaa kaikille aisteille. Kirjan henkilöhahmot ovat inhimillisiä mutta saman aikaan heissä on ripaus taikaa. Morgenstern on taidokas, klassinen tarinankertoja sanan todellisessa merkityksessä. Tarina vie mukanaan, sen lumous ei rikkoudu eikä lukijakaan pääse sirkuksesta irti ennen yllättävää loppua.Morgensternin romaani on saanut todella ylistävän vastaanoton, ja sen käännösoikeudet on myyty yli kahdellekymmenelle kielelle. Teoksen filmioikeudet on myyty Hollywoodiin samalle tuotantoyhtiölle, joka on tehnyt mm. Harry Potter -elokuvat.Erin Morgenstern on kirjailija ja multimediataiteilija. Hän asuu Massachusettsin Salemissa miehensä ja kahden todella pörröisen kissansa kanssa.
Odotin mystisempää ja synkempää lukukomemusta, missä kääpiöt ja muut kummajaiset vilistäisivät. Positiivista oli ettei kirjan juoni ollut ennalta arvattavissa. Myös kirjaa rytmittävät lyhyehköt välitekstit, joissa kuvataan sirkusta ja sen telttoja jotka kirjan päähenkilöt, Celia ja Marco tarinan edetessä luovat, ovat virkistäviä. Kirjan visuaalinen kieli ja kuvat, jotka maalautuivat lukiessani mieleeni olivat erittäin positiivisia lukukokemuksia.
