250 sivua, Tekijä: Aleksijevits, Svetlana, Kustantaja: Tammi Kustannusosakeyhtiö, Painovuosi: 2000
Satuin huomaamaan ihan sattumalta kirjastossa käydessäni tämän kirjan. Vilkaisu takakanteen kertoi, että kirja voisi olla ihan mielenkiintoinen valotus lähihistoriamme suurimmasta katastrofista.
Kirja oli todella hyvä. Toisin raskasaiheinen alusta loppuun saakka. Vaikka kirjan olisikin lukennut yhdessä illassa, kun sen aloitti, oli se sen verran raskasta luettavaa, että muutamapäivä siinä meni kun sen pystyi loppuun saattamaan. Enkä toista kertaa halua sitä lukea!
Olen syntynyt sinä vuonna kun Tsernobyl räjähti, joten minulla ei ole muistikuvia onnettomuudesta. Ainoastaan suositukset sienien ja metsämarjojen syönnistä jäivät mieleen. Meni kauan, että edes tiesin mikä oli Tsernobyl. Minulle se oli vain ollu pamaus, onnettomuus onnettomuuksien joukossa. Vasta paljon myöhemmin katselin telvisiosta dokumenttia Prypjatin aavekaupungista, kiinnostuin aiheesta. Kirja puolestaan herätti minut tajuamaan mistä todellisuudessa Tsernobylistä oli kyse.
Koskettavinta oli lukea ihmisten kohtaloita. Kaupungin asukkaista evakuoitiin kertomatta syytä tai sitä, että he eivät koskaan enään palaisi koteihinsa. Puhdistustöissä olevien sotilaiden tietämättömyys säiteilyn vaaroista. Sydäntä raastavinta ja järkyttävintä kirjassa oli ne sadat eläinkohtalot. Kirjaa lukiessani mietin monesti, kuinka turvassa me lopulta olemme toiselta ihmiseltä. Minä, joka ajattelen, ettei tuollaista koskaan voi tapahtua, joutua lähtemään omasta kodista, jos ei vapaaehtoisesti niin pakotettuna. Jättämään kaiken, rakkaat lemmikkini jotka kuuluvat perheeseeni, joita rakastan ja joita haluan suojella pahalta. Mietin, miten minä selviäisin. Varmasti minäkin karkaisin takaisin alueelle, kotiini. Koti on aina koti ja jos sieltä vielä joutuu lähtemään vielä vasten tahtoaan....
Järkyttävää Tsernobylistä on tajuta se, että se ei tapahtunut 100 vuotta sitten, jolloin ehkä katsoisin lievemmin silmin ihmisen käsittämättömätöntä tyhmyyttä ja välinpitämättömyyttä, tunteettonta julmuutta toisiamme ja toisia eläviä, tuntevia olentoja kohtaan. Mutta reilut 25 vuotta sitten tapahtunut, on jotain sanoin kuvaamattoman järkyttävää....
Jokatapauksessa kirja on suositeltava lukukokemus, joka jättää pitkäksi aikaa ajattelemisen aihetta. En suosittele kuitenkaan iltalukemiseksi ennen nukkumaanmenoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti