138 sivua. IAN MCEWAN, Vieraan turva, Suom. Marja Alopaeus, Otava 2010.
Vieraan turva antaa takakannessaan mielenkiintoisemman kuvan kirjasta kuin mitä on sisältö.
"Carolinen ääni on tuskin kuiskausta kovempi.
-Colin on tavattoman kaunis. Robert sanoi, että hän on.
-Oletko rakastunut? Tarkoitan "rakastuneella" että tekisit toisen ihmisen takia mitä tahansa ja... Antaisit toisen tehdä mitä tahansa itsellesi?"
"Mary ja hänen miehensä Colinin leppoisa Venetsian-loma muuttuu toiseksi sinä hetkenä, kun he astuvat Carolinen ja Robertin palatsin ovesta..."
Kirja kertoo jo useamman vuoden seurustelleesta parista, Marysta ja Colinista, joiden suhde on alkanut väljähtyä. Yhdessäolon intohimo on vaihtunut turvalliseksi kumppanuudeksi.
Venetsian -matkallaan he törmäävät kaupungin pikkukujilla harhaillessaan salamyhkäiseen Robertiin, joka kutsuu heidät kotiinsa. Vierailu Robertin ja hänen vaimonsa Carolinen kotona on outo, mutta sytyttää uuden intohimon kipinän Maryn ja Colinin välille. Caoroline ja Robert eivät kuitenkaan jätä heitä rauhaan ja lopulta nämä tapaamiset koituvat pariskunnan kohtaloksi.
Takakansi mainostaa teosta psykologiseksi trilleriksi, joka nostaa kylmät väreet pintaan ja imaisee mukaansa. Mutta kuinkas kävi? Lukukokemus lässähti jo alkumetreillä. Onneksi kirja ei ollut yhtään sivua sen pidempi tai muuten se olisi jäännyt kyllä kesken...
Kirjan tarina tunnetaan myös Harold Pinterin käsikirjoittamana elokuvana, joka kyllä jää tämän lukukokemuksen jälkeen minulta katsomatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti