367s., Kustantaja: WSOY, 2011
Sarjan ensimmäinen osa.
Veritaika on kertomus loitsuista, verestä, noidista, nuoresta rakkaudesta ja erinlaisuuden hyväksymisestä. Tässä kirjassa eivät esiinny vampyyrit vaikka nimi ehkä saattaa siihen viitata, nyt vuoron saavat yliluonnolliset teemat, loitsut ja veri, joka on avain loitsuihin.
Kirjan kansikuva oli houkutteleva, joka innosti lukemaan kirjan. Tekstikin imaisi pian mukaansa kirjan tapahtumiin, eikä hellittänyt otettaan kuin vasta lopussa.
Vaikka päähenkilöinä ovatkin vampyyreiden sijasta tavalliset ihmiset tai ehkä aivan tavalliset ihmiset, tarina jaksaa koukuttaa. Pikkukaupungissa asuva Silla on lukiolaistyttö, jonka maailma on luhistunut hänen vanhempiensa kuoltua. Kun Silla alkaa veljensä ja naapuriin muuttaneen kiinnostavan pojan kanssa selvittää totuutta, hän huomaa joutuneensa pelottavien voimien pyörteeseen, jossa kukaan ei ole turvassa eikä keneenkään voi luottaa. Vielä pelottavampaa on löytää samat voimat omasta mielestään. On vain annettava vaiston viedä - ja veren ohjata.
Silla Kennicottin mielestä hänen isänsä oli maailman lempein mies. Hän ei mitenkään ole voinut ampua äitiä ja sitten itseään. Tähän ei kuitenkaan usko kukaan muu, ei edes Sillan veli Reese. Sillalla ei mene hyvin. Hänen kaikki ystävänsäkin ovat kaikonneet hänen läheltään, eikä kukaan usko häntä. Kaikki muuttuu, kun Silla saa käsiinsä merkillisen muistikirjan täynnä isänsä rönsyileviä kaavioita, riimuja ja viisikantoja. Naapuriin muuttaa Nicholas, jonka Silla tapaa hautausmaalla vanhempiensa haudalla käydessään. Sillan ja Nicolaksen välillä ilmassa on sähköä. Sitten Sillan vanhempien hautakiveen ilmestyy punaisia merkkejä. Pian Silla on yhdessä veljensä Reesen ja Nicolaksen kanssa keskellä pelottavia ja vaarallisia tapahtumia.
Veritaika oli piristävää luettavaa vampyyrien ja ihmissusien välissä. Kirjassa oli sopivasti romantiikkaa, synkkyyttä ja jännitystä. Jäänkin innolla odottelemaan jatko osan suomentamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti