Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille

Ransom Riggs:  Neiti Peregrinen koti eriskummallisille 

                             lapsille 

 

 

  346 sivua, Kustantaja: Schildts & Söderströms 201, Suomentaja:  Virpi Vainikainen

Kesäkuun ensimmäinen lukemani  kirja on Ramson Riggsin: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille.  Työkiireet ovat vähän rajoittaneet lukuintoa, mutta tämän kirjan ahmin vajaassa viikossa kun vauhtiin pääsin. Eli kyseessä on hyvä kirja!

"Viisitoistavuotias Jacob on kasvanut kuunnellen erikoisen isoisänsä kummitusjuttuja eriskummallisista orpolapsista ja hirviöistä. Jacob lähtee perhetragedian seurauksena isoisän tarinoissa esiintyneelle kaukaiselle saarelle Walesin edustalla. Hän löytää saarelta Neiti Peregrinen lastenkodin rauniot. 

Jacob tutkii merkillisen talon hylättyjä makuuhuoneita ja käytäviä, ja vähitellen käy selväksi, että taloon aikoinaan majoitetut lapset olivat vähintäänkin eriskummallisia: he saattoivat olla myös vaarallisia. Lapset oli ehkä viety kaukaiselle saarelle karanteeniin, mutta miksi? Ja jotenkin - niin mahdotonta kuin se onkin - lapset tuntuvat olevan yhä elossa...

Goottisävyinen fantasiaromaani yhdistää unohtumattomalla tavalla aitoja vintage-valokuvia kihelmöivän jännittävään kerrontaan. Hyytävä lukuelämys ei jätä kylmäksi ketään. Fox Entertainment osti teoksen elokuvaoikeudet jo ennen sen ilmestymistä, ja kirjasta tuli myyntimenestys ilmestyessään kesällä 2011 Yhdysvalloissa. "

Kirjassassa on upeita, aitoja vintage -valokuvia jotka luovat mielenkiintoisen ja synkkäsävyisen  lisän tarinaan. Tarinan edetessä lukija huomaa valokuvien ja tarinan 

yhteyden toisiinsa. Näimä valokuvat nähdessäni minulle tulee mieleen valokuvauksen  historian -oppitunneilta tutut kuvat, joita kuvattiin 1800-luvulla valokuvaamoissa. 

Synkkäsävyisyydestä huolimatta kirja on lopulta melko herttainen. Valokuvista ja raunioituneen lastenkodin käytävillä kulkiessaan lukija saattaisi luulla  kirjaa pelottavammaksi. Mutta Jacobin siirtyessä toiseen aikaan, missä eriskummalliset lapset 

elävät, tunnelma on valoisa ja leppoisa. Aurinko paistaa, yli lentävistä pommikoneista huolimatta maailma "silmukan" sisällä on leppoisa ja turvallinen.

Kirja oli rohkeasti erinlainen. Synkyydestä ja kauhupitoisuudesta en ole kovin vakuuttunut. Kuvat ja raunioituneen lastenkodin kuvaus olisivat saattaneet toimiakkin

 hyvin kunnon kauhutarinassa. Kirja oli kuitenkin viihdyttävää luettavaa ja saatan suositellakkin sitä luettavaksi pelkästään jo hienoen kuvien vuoksi.

Odotan innolla millainen mahtaa olla Tim Burtonin leffaversio tästä.