tiistai 1. toukokuuta 2012

Elina Tiilikka: Myrsky






249 sivua. Kirjoittaja: Elina Tiilikka.  Gummerus.

Myrsky -oli kyllä Tiilikan parhain kirja. Esikoiskirjasta Punainen mekko en erityisemmin pitännyt. Mutta tämä kirja onkin jo toista maata.

Kirjan päähenkilönä on nuori taiteilijaopiskelija, joka kärsii maanisdepresiivisestä mielialahäiriöstä. Tässä vaiheessa kirjan takakansi herätti huomioni. Itsekin taidekoulutuksen saaneena taiteilijana minua kirja alkoi kiinnostaa.

Myrsky suhtautuu opintoihinsa melko holtittomasti ja välinpitämättömästi. Joskus hän kuitenkin opiskelee ja välillä välittääkin joistain asioista, mutta sitten taas sekoilu vie voiton.
Sitten Myrsky saa tarpeeksi ja pakkaa kamansa lähteäkseen tien päälle, vailla minkäänlaista päämäärää. Hän tapaa puolalaisen  Marekin, jonka seuraan Myrsky liittyy. He asuvat vallatussa talossa, missä elämää värittää huumeet ja rikokset. Tämä elämä sopii maaniselle Myrskylle.

Elämä jatkuu Markin kanssa, mutta Myrsky on välillä hyvin masentunut ja yrittää jopa saada lääkkeistä apua olotilaansa, mutta Myrsky ei halua lääkeitä ja matka alaspäin jatkuu yhä. Sitten Myrskyn mielialanvaihtelut ja sekoilu saavuttavat sellaiset mittasuheet, että Marekin alkaa pitää Myrskyä silmällä. Pienen hetken aikaa elämä tuntuu tasoittuvan, kunnes Myrsky tekee jotain peruuttamatonta.
Hän karkaa salaa Marekilta omalle pienelle ryöstöretkelle, ajatuksena että se on viimeinen kerta sitten ei enään ikinä,  mutta lopputulos onkin jotain aivan muuta.... Myrsky puukottaa ajattelematta tekoaan sen suuremmin uhriaan julmasti, jonka seurauksena uhri kuolee. Myrsky säikähtää tekonsa peruuttamattomuutta, sulloo uhrin autoon tarkoituksenaan kysyä Mareilta, mitä tehdä.
Marek auttaa kiroilen Myrskyä hävittämään ruumiin ja yrittää siivota sotkua piiloon. He elävät vetsenterällä, pelko paljastumisesta, laukut pakattuina paon varalta. Sitten Marek saa puhelun kaveriltaan, hänen autonsa rekisteri on yhdistetty murhaan. Pariskunta lähtee pakomatkalle, suuntana eurooppa... mutta sitten.... Myrsky harhailee vieraassa kaupungissa hautausmaalla yksin, kunnes alkaa pelkäämään vieraita askelia perässään jotka seuraavat häntä. Paniikin vallassa Myrsky haahuilee kunnes menettää tajunsa.
Herätessään hän näkee Marekin viressään joka pitää häntä puolittain pystyssä. Marek puhuu hänelle mutta Myrsky ei pysty ymmärtämään saati sitten keskittymään puheeseen.
Poliisit ympäröivät heidät. Poliiseilla on aivan oma käsitys tapahtumista, nähtyään Marekilla aseen.
Lopulta käykin niin, että Marek joutuu Myskyn tekojen maksumieheksi kun Myrsky ajattelee, että voi vielä selvittää sotkunsa ja aloittaa puhtaalta pöydältä.

Myrsky on nuori taideopiskelija, joka ajautuu vaarallisiin tilanteisiin. Hän sairastaa maanisdepressiivisyyttä ja käyttäytyy arvaamattomasti. Hän ei ole tarkoituksella paha, mutta kylläkin holtiton eikä ota vastuuta tekemisistään. Pohjimmiltaan hän on vaineksynyt tyttö, joka ei sopeudu minnekään. Myrsky ottaa hatkat koulusta ja tapaa tien päällä Marekin, puolalaisen prätkämiehen, jonka kyytiin hän lähtee. Myrsky ja Marek ovat kuin Pohjolan Bonnie ja Clyde. He elävät vallatussa talossa, ryöstelevät kioskeja ja polttelevat aamupalaksi jointtia. Elämä veitsenterällä on rankkaa, ja usein seuraukset ovat rumat.Elina Tiilikka herätti omakohtaisella esikoisteoksellaan Punainen mekko valtavan huomion. Myrsky on fiktiivinen tarina, raju kuvaus todella levottomista ihmisistä. Kerronta on paljasta ja koskettavaa, mikä tekee romaanista oudolla tavalla aidon ja puhuttelevan.

Pasi Lampela: Kiusaajat




123 sivua. Kirjoittaja: Pasi Lampela. WSOY


Hän tarkkaili itseään, kuunteli ääniä. Ei hän mikään huvilavahti ollut, huvila vahti häntä.”
Kun Tuomas aloittaa kesäpestinsä enonsa jugend-huvilalla, hän toivoo saavansa etäisyyttä talven tapahtumiin ja kotiin jäävään äitiin. Kesä ei kuitenkaan ole pelkkää aurinkoa ja laiskottelua. Tuomas joutuu kohtaamaan pahimmat pelkonsa. Tilit kiusaajien kanssa on tehtävä selväksi.
Enon todellinen tilanne paljastuu vähitellen. Kesän aikana ratkeaa niin hänen elämäntyönsä kuin avioliittonsa kohtalo. Osattomuutensa kanssa kamppailevasta Tuomaksesta tulee osallinen, kesästä matka poikuudesta miehuuteen.
Kiusaajat on dramaatikkona, ohjaajana ja novellistina tunnetun Pasi Lampelan ensimmäinen romaani, kirkas ja koskettava tarina sisäisistä ja ulkoisista kiusaajista, äidistä, pojasta ja pahasta hengestä.


Yllättävän hyvä kirja ja miellyttävä lukukukokemus, sopivan lyhyt.
Päähenkilönä on Tuomas, tavallinen lukiolainen. Hän joutuu jättämään koulun kesken viikeisenä vuotenaan mielenterveyssyistä. Tuomakselta ei oikein onnstu mikään ja kun hänen enonsa tarjoaa kesäpestiä kesähuvilaltaan meinaa Tuomas ensin kieltäytyä.
Huvilan pihatöitä tehdessä Tuomaksen mieleen nousee koulukiusaaminen. Samaan aikaan Eero-eno käy omaa kamppailua elektroniikkayrityksensä tulevaisuudesta.
Tulkinta ei vapauta Eeroa tai Tuomasta kasautuvien tappioiden taakasta. 
Jotain sanottavaa ja hyvin koskettavaa löydän kirjan lopussa:

Tuomas istui laiturilla.
Koulu alkaisi maanantaina, mitä helvettiä hän tekisi? 
Hän olisi voinnut soittaa Sannille. Miksi se tuntui niin ylivoimaiselta? Koska se juttu oli jo ohi, oli ollut jo kauan. Hän olisi voinnut vuokrata yksiön, mutta säästöt eivät missään tapauksessa riittäisi talven yli selviytymiseen.Huvilalta hän oli jo nyt yhtä kaukana kuin kaikki täällä vuosien ja vuosikymmenten aikana kesiään viettäneet ihmiset, kaikki ne aaveet joiden hengitys sekoittui järven kohahteluun ja mäntyjen huminaan.Hän voisi jättää jäähyväiset hakemalla vajasta kanisterillisen bensaa , roiskuttamalla sitä pitkin lattioita ja tuikkaamalla tuleen.Laiturilla hänellä olisi ykkösluokan paikka seurata miten liekit rouhuaisivat loppukesän yössä, miten ne löysivät ulos ikkunoista, mustanharmaa savu tulvisi valtavana massana, rätinä ja pauke kiirisivät yössä.
Koulun ruokalan lasiovet aukesivat hänen sisällään.Hän siivosi syysmyyjäisten jälkiä, kun ne ilmestyivät. Ne istuivat pöydän ääreen ja alkoivat heitellä pahvimukeja ja keksejä lattialle. Hän yritti olla välittämättä, puristaa harjaa rystyset valkoisina, kroppa vavahdellen itkusta ja raivosta. Yksi pojista pyöräytti termospullon korkin  auki ja lorotti kahvin lattialle tuijottaen kuin mielipuoli häntä silmiin. Silloin tapahtui jotain. Hän paiskasi harjan menemään, heittäytyi nelinkontin ja alkoi kahmia lian ja hiekan seasta keksimurskaa suuhunsa. Saatuaan suunsa täyteen hän nousi ylös jauhaen kuvottavaa mössöä täysin ilmeettömänä.
Seuraavana päivänä ne jättivät hänet rauhaan, häntä ei ollut enään olemassa. Luokan ikkunaan tarttui keltainen vaahteranlehti.Opettaja puhui.Hän näki miten sen suu liikkui mutta mitään hän ei kuullut, ei mitään muuta kuin oman verensä kohinan, hirvittävän pauhun.
Kaikkein eniten häntä suretti tämä tässä ja nyt, se mikä ei tapahtunut juuri nyt, se mikä oli ollut kaikkein tärkeintä.
Tuuli aaltoili kaislikossa. Viimeinen valo hohti pimeällä taivaalla. Koira haukkui jossain, sen haukunta kaikui järven yli,katosi sitten.
  Hän tajusi palelevansa.


Maggie Shayne: Uusi elämä (Yön siivet osa 4.)




336 sivua, Kirjoittaja: Maggie Shayne, Harlequin Nocturne (Paranormal Romance)

 Tämä kirja oli pienoinen pettymys, niin lupaavalta kuin sarjan alku (osat 1 ja 2) vaikuttivat.
Tälläkertaa keskushenkilönä on ensimmäisestä ja toisesta osasta tuttu Jamey -poika. Jamey on kasvanut mieheksi ja elää nyt itsenäistä elämää ja käyttää nyt virallista nimeä Jameson Bryant.

Jameson on kuitenkin aikaisemmin joutunut pahamaineisen ja jo ensimmäisistä osista tutun PTI (Paranormaalin tutkimuksen instituutin) käsiin jo toistamiseen, jonka seurauksena hänelle on tehty lukuisia kokeita.
Mies on kuitenkin nyt vapaalla jalalla ja aivan sattumalta tapaa eräästä syrjäiseltä kujalta löytyvästä talosta nuoren vastamuutetun vamppuurinaisen, joka luulee itseään kirotuksi. Nainen puree Jamesonia kaulaan ja imee hänestä liikaa verta jolloin Jameson on jo kuoleman kielissä.
Samaan aikaan PTI:n agentti sattuu paikalle ja houkuttelee nuoren naisen mukaansa. Mutta pian naiselle selviääkin, että paluuta takaisin ihmiselämään ei ole ja hänelle on valehdeltu.

Nuori Angelica  joutuu PTI:n koekaniiniksi jonka seurauksena hän alkaa odottaa lasta, eikä kenenkä tahansa lasta...   Lasta aiotaan käyttää tutkimuksiin, joiden avulla vampyyreistä yritetään päästä eroon.

Jamesonin löytävät hänen tutuksi käyneet ystävänsä/perheensä Tamara, Eric, Rhyhannon ja Ronald, jotka eivät voi muuta kuin muuttaa Jamesonin vamppyyriksi, pelastaakseen tämän hengen. Pureman ja ihmiselämänsä menettämisen takia Jameson vihaa tuntematonta naisvamppyyria sydämmensä pohjasta, mutta kuinkas käykään kun aika kuluu ja he jälleen kohtaavat....

Jameson kuulee, että hän on isä ja että hänen pienokaisensa on PTI:n julmissa käsissä. Hän lähtee pelastamaan lastaan julmalta kohtalolta. Pelastusreissullaan hän kohtaa sattumalta myösa nuoren naisvamppyyrin, joka onkin Jamesonin järkytykseksi lapsen äiti. Nainen rukoilee miestä ottamaan hänet mukaansa kuolemanloukosta ja pitkin hampain Jameson suostuu.
 Yhdessä Jameson ja Angelica lähtevät pelastamaan pienokaistaan ja matkalla viha muuttuu rakkaudeksi.

Kirjassa on paljon juokentelua lapsen perässä ja lopu on vähän jo liian helposti ratkaistuja käänteitä. Kuitenkin ihan luettava lukukokemus vaikkei kuulunutkaan niihin parhaimpiin lukemiini kirjoihin... Kansi kyllä sai plussaa hienosta kuvituksestaan.


Nuoren Angelican on viikon kuluttua määrä antaa nunnalupauksensa. Hän on elänyt yhdeksänvuotiaasta asti luostarissa. Mutta hetken hän olisi vielä vapaampi ja lapsekkaampi kuin oikeat sisaret. Angelica on aina rakastanut lumisadetta, etenkin ensilunta. Hänen työparinsa on sairaana, eikä Angelica saisi lähteä yksin ulos luostarista, mutta hän ei voi vastustaa kepeästi leijuvia hiutaleita. Ilo päättyy kuitenkin lyhyeen ja Angelica on varma, että paholainen on viimeinkin päättänyt rangaista häntä.
   Jameson on aina tiennyt, että jossain vaiheessa elämäänsä hän muuttuisi kuolemattomaksi, ystäviensä kaltaiseksi. Hän ei kuitenkaan ole ajatellut, että se tapahtuisi niin yllättäen, hänen sitä pyytämättä.
   Jameson löytää hylätystä röttelöstä nälkiintyneen naisen, joka ei tunnu tietävän kuka tai mikä on. Nainen painaa huulensa Jamesonin kaulalle ja niin heillä molemmilla on edessään uusi elämä. Eikä kukaan, ei edes faaraon tytär Rhiannon, voi aavistaakaan millainen uusi elämän ihme heitä kaikkia odottaa.

Maggie Shayne: Hämärän muistot (Yön siivet osa 2.)




336 sivua, Kirjoittaja: Maggie Shayne, Harlequin Nocturne (Paranormal Romance)

Tästähän kirjasta Shaynen tekstit vasta paranee. Erittäin koukuttava lukukokemus, joka täytyy lukea loppuun yhdellä hotkaisulla. Jos sama vauhti jatkuu muissakin sarjan kirjoissa, niin sehän alkaa vetää vertoja Manalan valtiaille ja Mustan tikarin veljeskunta -sarjoille.

Kirjan kansi ei ehkä ollut ihan niin hokutteleva kuin edeltäjänsä, mutta sisältö sitäkin parempi!
Tarina jatkaa ensimmäisestä kirjasta tutuksi tulleen  Rolandin ja uuden tuttavuuden, egyptin faaraon tyttären Rhiannonin kiihkeää romanssia. Se mikä on kirjassa erityisen hyvää on se, että Ronaldin ja Rhiannonin rinnalla tarinassa saavat pienen osansa ensimmäisen kirjan pari Eric ja Tamara. Sekä Jamey, tuttu hänkin ensimmäisestä osasta.
Myös vanha vihollinen PTI (Paranormaalin tutkimuksen instituutti) vaanii jälleen pariskuntia.Mutta  tällä kertaa asialla on myös toinen uhkaaja.


Rhiannon, tuo armoitettu faaraon tytär, Niilin prinsessa, ikuisen elämän sankari, monien tuntema lannistumaton tuittupää, päättää ottaa selvää Rolandin sydämestä. Roland on pitänyt itseään paholaisen riivaamana sydämettömänä epäritarina jo Ranskan vallankumouksen ajoista asti. Kun yhteisenä takaa-ajajana on kaikkia kuolemattomia jahtaavat tiedemiehet, on jääräpäisimmälläkin sydämellä tilaisuus avautua.